Luin tässä taannoittain Minni Niemelän kirjan ”Imetysopas Hyvinvointia vauvalle ja äidille” (Helmi Kustannus 2006). Kirja sai minut näkemään monta asiaa uudella tavalla. Kirjan tarkoituksena oli opastaa äitejä imetyksessä sekä edistää ”imettämisen filosofiaa”.
Kun kasvaa jossain kulttuurissa, harvoin pysähtyy miettimään sen piirteitä ja ominaisuuksia, koska on niin tottunut niihin. Oman kulttuurin tavat ja tottumukset tuntuvat luonnollisilta eikä niitä välttämättä osaa kyseenalaistaa, koska kaikki muutkin ympärillä tekevät niin. Tässä lukemassani kirjassa kuitenkin kyseenalaistettiin nykyinen vauva-aika ja lastenhoitokulttuuri. Se ei ollut kirjan pääpaino, mutta jäi melkein kirkkaimpana mieleeni. Nykyään miellämme tutit, tuttipullot, vaipat ja äidinmaidonkorvikkeet vauvoihin ja lapsiperheiden vauva-aikaan. Nämä eivät kuitenkaan ole ”luonnollinen” tarve, mitä lapsi kaipaa, vaan ne kuuluvat keinotekoiseen tuotekulttuuriin, jonka olemme mukavuudenhaluisina luoneet.
Tänä päivänä markkinat ja markkinamaailma määrittelevät hyvin monta asiaa elämässämme. Koska yrityksillä on tarve saada tuotteensa myyntiin, ne markkinoivat tuotteitaan mielikuvilla, joita ihmiset ostavat. Kärjistettynä esimerkkinä äidinmaidonkorviketta myyvä yritys sanoo vanhemmille: ”Jos haluatte olla hyviä vanhempia ja välitätte lapsestanne, tarjoatte hänelle meidän tuotettamme, joka on hänelle hyväksi. Rintamaito ei välttämättä riitä, joten lisäravinto on tarpeen” Tällöin moni äiti kokee syyllisyyttä siitä, että ”pitää lastaan nälässä”. Koska jokainen vanhempi haluaa lastensa parasta, menee nämä syyllisyyttä kokevat vanhemmat ostamaan korviketta. Näin, kun on ihmiset saatu uskomaan tuotteeseen ja ostamaan sitä, sen käytöstä tulee tapa. Tapa sulautuu kulttuuriin ja kukaan ei enää kyseenalaista sitä.
Lukemassani kirjassa ei käytetty aivan vastaavanlaista esimerkkiä, mutta loppupäätelmä oli sama. Kirjassa käsiteltiin, kuinka äidinmaidon korvike koetaan luonnolliseksi ravinnoksi, vaikka sitä se ei ole, vaan nimensä mukaan korviketta. Vauvan tärkein ravinto, josta se saa kaiken tarvitsemansa (D-vitamiini lisä on tarpeen kummassakin tapauksessa) on äidinmaito. Kirjassa esitelmöitiin monen sivun verran, miten äidinmaito on parempi vaihtoehto kuin korvike. Tietenkin kaikki on suhteellista ja jotkut tarvitsevat korviketta lisäksi, mutta sen ei pitäisi olla itsestäänselvyys.
Toinen seikka mihin kiinnitin paljon huomioita oli maidontuotannon toiminta, jota en ollut aikaisemmin tullut ajatelleeksi. Yksinkertaistettuna se toimii niin, että mitä enemmän vauva imee rintaa ja juo maitoa sitä enemmän muodostuu maitoa. Vastaavasti taas, jos imetys kertoja on vähemmän, maidontuotanto vähentyy. Tämän takia, jos imetyksessä on ongelmia, korviketta ei tulisi antaa automaattisesti. Jos vauva tulee kylläiseksi siitä, se ei halua enää syödä rinnasta, mikä taas vähentää rintasyöntiä, mikä taas vähentää maidon tuotantoa.
Voisin referoida tässä koko kirjan, niin siitä innostuin. Tämän enempää en kuitenkaan kirjoita. Totean vain, että kirjan ansiosta luotan enemmän omaan itseeni tulevana äitinä ja suosittelen kirjaa kaikille, joita aihe kiinnostaa. Itse olen laajentanut näkemystäni monella tavalla ja valitsen mahdollisimman luonnollisen vaihtoehdon omalle lapselleni.
